Lempeys itseä kohtaan – tie sisäiseen eheyteen

Kesän kaunis valo on keskuudessamme! Kuin horisontissa viipyilevä aurinko ja kukkien terälehtien kurkotus kohti valoa, myös me käännymme nyt kohti sisäistä valoamme ja lämpöämme. Kesän lämpö on kuin hyväksyvää lempeyttä itseämme kohtaan. Se on itsemyötätuntoa.

Ajatusjoogassa itsemyötätunto merkitsee oikeanlaista ajatuselämän hallintaa. Ajatusjoogan harjoittamisen tavoitteena on luonteen jalostuminen, ja itsemyötätunto on tärkeä tekijä tässä kasvun prosessissa. Kun tahdomme, opimme ja alamme puhumaan itsellemme ystävällisesti, meissä alkaa tapahtua hienovaraisia, positiivisia muutoksia. Negatiivinen itsepuhelu taas estää ajattelumme ja tunne-elämämme positivisoitumista.

On lohdullista ymmärtää, että sisäinen kriitikko asuu meissä kaikissa. Caroline Myssin mukaan ihmisen psyykkisessä ja henkisessä rakenteessa on neljä selviytymisen arkkityyppiä, joista yksi on sisäinen sabotööri. Tässä arkkityypissä yhdistyvät pelot, vaatimukset ja huono itsetunto. Se saa tekemään ratkaisuja, jotka estävät kehittymistä ja menestymistä elämässä.

Mutta sillä on myös positiivinen puolensa: se varoittaa, ja jos ihminen huomioi varoituksen, hän ei tee samaa virhettä uudelleen. Se varoittaa aina, kun kyseessä on itsen tai toisen sabotointi. Jotta varoituksen kuulee, ihmisen täytyy olla herkistynyt seuraamaan tajuntansa virtauksia, ajatuksiaan ja kuulemaan sisäistä ohjausta.

Ajatusjoogan kannalta katsottuna oikeanlaisen loogisen positiivisen ajattelun avulla myös sisäinen sabotööri hiljenee, ja tilalle syntyy ääni, joka tukee, kannustaa ja ohjaa kasvamaan oikeaan suuntaan. Tällä tavalla kehittynyt itsemyötätunnon ääni ohjaa sellaiselle armollisuuden tielle, jossa ei ole pakkopositiivisuutta.

Ihminen saattaa elää maailmassa, jossa hän mittaa itseään suoritusten, tehokkuuden ja näkyvien saavutusten perusteella. Häntä saattaa ohjata lauseet kuten "Pitäisi tehdä enemmän", "En saa epäonnistua", tai "Minun on oltava parempi". Mutta entä jos "parempi" ei tarkoittaisikaan enemmän, vaan syvempää ja aidompaa yhteyttä sisäiseen Itseen?

Itsemyötätunto ei tarkoita sitä, että hyväksymme laiskottelun, piiloudumme vastuun välttelyyn, kiellämme realiteetit maailmassa tai vältämme rehellistä itsetutkiskelua. Päinvastoin: se on kykyä kohdata todellisuus – myös vaikeudet ja virheet – mutta tehdä se myötätuntoisesti ja rakentavasti. Se on kykyä toimia oikein ja vastuullisesti osana ympäristöämme, yhteiskuntaa, ihmiskuntaa ja maailmaa.

Voit sanoa itsellesi:

Ajatusjoogaa harjoittamalla opimme, että ajatuksilla on voima muuttaa meitä – ja maailmaa.

Tämä on neuroplastinen tosiasia: toistuvat ajatukset luovat uusia hermoyhteyksiä aivoissa. Kun alamme ajatella itsestämme myötätuntoisesti, aivomme virittyvät tukemaan sisäistä rauhaa, selkeyttä ja itsearvostusta.

Ajatusjoogan tärkeä opetus on: ”Jokainen ajatus muuttaa ihmistä sisältönsä viitoittamaansa suuntaan.” Niinpä myös itsemyötätuntoinen ajatus muuttaa viitoittamaansa suuntaan.

Itsemyötätuntoisuus on myös tunne, jolla on vaikutuksia kehon toimintoihin. Itsemyötätunnon ajatuksessa aivot ja sydän toimivat synkroniassa ja luovat rakastavaa todellisuutta sen kaikilla tasoilla.

Katsotaanpa luontoa: se ei pakota. Se ei suorita. Se seuraa sisäistä rytmiään. Kukka ei moiti itseään, jos se ei vielä kuki tai kukkii eri tavalla kuin viereinen kukka. Se tekee tehtävänsä luonnon kiertokulussa.

Samalla tavoin mekin voimme muistuttaa itseämme siitä, että olemme osa elävää, suurta kokonaisuutta – ja että myös meille on luontaista kypsyä omalla ajallamme.

Itsemyötätunto on myös elämänviisautta. Se auttaa meitä säästämään voimiamme, luottamaan elämän kantavuuteen ja hyväksymään sen, mikä on – juuri nyt.