Sadonkorjuun aika – viisaat päätökset ja sisäisen työn tulokset

Loppukesä ja syksy ovat sadonkorjuun aikaa. On aika nähdä, mitä kasvukauden aikana on syntynyt. Jokin ei ehkä kasvanut aivan niin kuin toivoin ja jokin saattoi yllättää runsaudellaan. Voimme oppia kasvamisesta ja kasvattamisesta koko ajan lisää. Sadonkorjuuseen kuuluu sekä ilo kasvun tuloksista että mahdollisuus arvioida kasvukautta ja ottaa siitä oppia tulevaa varten.

Myös ihmiselämässä korjaamme jatkuvasti satoa. Se, millaisia ajatuksia olemme vahvistaneet, millaisia ominaisuuksia olemme itsessämme kasvattaneet ja millaisia päätöksiä olemme tehneet, näkyy tämän päivän elämässämme. Omilla ajatuksillamme, puheillamme, sanoillamme, valinnoillamme ja päätöksillämme on merkitystä siinä, millaiseksi oma elämäntiemme, olomme ja yhteiselomme muodostuvat.

Vanha ajatus siitä, että puu tunnetaan hedelmistään, sopii hyvin myös sisäiseen kasvuun. Luonteen jalostaminen ei jää vain sisäiseksi pyrkimykseksi, vaan se tulee näkyväksi elämässämme.

Konkreettisesti tämä näkyy siinä, millaisia päätöksiä teen, miten kohtaan toisia ihmisiä, kuinka toimin ristiriitatilanteissa ja mitä rakennan ympärilleni. Sisäisen työn hedelmät kypsyvät arjen keskellä.

Teemme päivän aikana valtavan määrän pieniä ja suurempia valintoja. Osa niistä on niin arkisia, ettemme juuri huomaa tekevämme päätöstä, kun taas toiset voivat pysäyttää pitkäksi aikaa. On myös aikoja, jolloin havahdumme siihen, että olemme elämän solmukohdassa. Siinä tekemämme ratkaisu voi vaikuttaa tulevaisuuteemme vuosien ajan.

Päätökset eivät synny tyhjiössä. Niihin vaikuttavat aikaisemmat kokemuksemme, ajatuksemme, tunteemme, arvomme, luonteenominaisuutemme ja monet erilaiset motiivit. Steven Reissin motivaatiotutkimuksissa on tunnistettu kuusitoista ihmisen perusmotiivia, joihin kuuluvat esimerkiksi riippumattomuus, uteliaisuus, hyväksyntä, idealismi, sosiaaliset kontaktit, perhe, status ja mielenrauha. Luettelossa on myös sellaisia motiiveja kuin valta ja kosto, jotka saattavat ensi kuulemalta yllättää.

Motiivien tarkasteleminen herättää kiinnostavan kysymyksen: kuinka hyvin tunnistan sen, mikä minua kulloinkin motivoi? Saatan ajatella tekeväni ratkaisun puhtaasti jonkin hyvän asian puolesta, vaikka päätökseeni vaikuttaisi samalla esimerkiksi hyväksynnän tarve tai oman aseman puolustaminen tai oikeassa olemisen tarve. Mitä paremmin tunnistan oman sisäisen lähtökohtani, sitä tietoisemmin pystyn arvioimaan, haluanko todella antaa juuri sen ohjata seuraavaa päätöstäni. Päätöstäni seuraa aina toiminta. Jos päätän olla toimimatta, on sekin omalla tavallaan toimintaa.

Tässä tullaan yhteen Ajatusjoogan™ keskeiseen ajatukseen. Ihmisen ei tarvitse olla jokaisen mieleen nousevan ajatuksen, tunteen tai motiivin vietävänä, vaan hän voi kasvattaa kykyään tietoiseen ajatteluun. Tietoinen ajattelu on ajatusjoogille loogisen positiivisen ajatuksen tietoista käyttämistä. Se on johdonmukaista ja järkevää.

Siksi kysymys ”Mikä minua motivoi?” on tärkeä, mutta sen rinnalle tarvitaan toinen kysymys: ”Mistä lähtökohdasta haluan tehdä päätökseni?”

Ajatusjoogan opiskelija oppii kehittämään monia ajatteluun ja itsetuntemukseen liittyviä kykyjä. Näihin kuuluvat muun muassa:

• analysointikyky

• arviointikyky

• erottamiskyky

Ne liittyvät läheisesti toisiinsa, ja kaikkia niitä voidaan harjoittaa ja kehittää.

Analysointikyky tarkoittaa Ajatusjoogassa™ erittelemistä, tutkimista, tarkastelemista ja arviointia. Erityisen tärkeänä pidän kykyä analysoida itseä mahdollisimman objektiivisesti, jotta oppisimme tuntemaan itseämme ja ymmärtämään, mitä ominaisuuksia meidän on vielä tarpeen kasvattaa. Kun ihminen kehittyy ajattelussaan, myös hänen kykynsä nähdä ja ymmärtää itseään voi jatkuvasti avartua.

Tämä on päätöksenteon kannalta tärkeää, sillä ennen kuin arvioimme vaihtoehtoja, olisi hyvä pysähtyä tutkimaan myös itseään päätöksentekijänä.

• Millaisessa mielentilassa olen?

• Mitä minä todella tavoittelen?

• Vaikuttaako ratkaisuuni jokin aikaisempi kokemus tai tunne?

• Näenkö tilanteen kokonaisuutena vai vain siitä kohdasta, jossa itse juuri nyt olen?

Arviointikyky liittyy tähän läheisesti. Ajatusjoogassa™ puhumme mahdollisimman objektiivisesta itsensä analysoimisesta ja arvioimisesta sekä myös varoitamme oman positiivisuuden virheellisestä yliarvioimisesta. Arviointikyky tarkoittaa pyrkimystä nähdä mahdollisimman selkeästi myös silloin, kun oma ensimmäinen reaktiomme vetäisi meitä toiseen suuntaan.

Erottamiskyky puolestaan määritellään ajatusjoogassa kyvyksi erottaa esimerkiksi todellinen epätodellisesta, oikea väärästä, totuus valheesta, tärkeä vähemmän tärkeästä ja hyödyllinen vähemmän hyödyllisestä. Erottamiskyvyn harjoittaminen kuuluu henkiseen kasvuun. Nykyisessä informaatiotulvassa tämä kyky näyttäytyy erittäin tarpeellisena.

Nämä kolme kykyä työskentelevät yhdessä. Tutkin ja analysoin itseäni ja tilannetta, arvioin mahdollisimman puolueettomasti sitä, mitä olen havainnut, ja käytän erottamiskykyäni nähdäkseni, mikä on olennaista, tärkeää ja rakentavaa. Vasta tämän jälkeen olen paremmassa tilassa tekemään tietoisen valinnan ja päätöksen.

On tärkeää huomata, että analysointikyky, arviointikyky ja erottamiskyky ovat taitoja ja tietoisen mielen työvälineitä. Niiden harjoittaminen ei tarkoita loputonta asioiden pohtimista tai pakonomaisia ajatusketjuja. Parhaimmillaan niiden käyttö on luovaa ja joustavaa: ne auttavat jäsentämään kokemusta, näkemään uusia mahdollisuuksia ja antamaan tilaa myös sellaiselle, mitä emme vielä tiedä.

Siksi tarvitaan myös itsetuntemusta. Joskus analysoiminen auttaa näkemään kirkkaammin, joskus taas on aika antaa ajattelun tyyntyä ja kuunnella. Ajatusjoogassa järkevän ja loogisen ajattelun rinnalla harjoitetaan intuitiokykyä. Analysointikyvyn, arviointikyvyn ja erottamiskyvyn tarkoituksena ei ole peittää alleen intuitiivista oivallusta, vaan parhaimmillaan ne auttavat tekemään intuitiolle tilaa ja arvioimaan myös sitä, miten sisäinen oivallus soveltuu elämän kokonaisuuteen.

Järki ja intuitio eivät ole toistensa vastakohtia. Ihminen tarvitsee järkeä, loogisuutta, itsetuntemusta, analysointikykyä, arviointikykyä ja erottamiskykyä, mutta samalla hänen tajuntansa voi avartua kohti suurempaa viisautta. Viisas päätös ei silloin synny vain kysymyksestä ”mitä minä tarvitsen”, vaan näkökulma voi avartua kysymään myös:

"Mikä tässä tilanteessa on oikein, rakentavaa ja kokonaisuuden kannalta hyvää?"

Ajatusjoogan™ näkökulmasta ihminen on enemmän kuin hänen ajattelunsa, tunteensa ja motiivinsa. Mutta ajatuksilla ja tunteilla on suuri merkitys sille, miten toimimme maailmassa. Kun kasvatamme itsessämme rakkautta, myötätuntoa, rohkeutta, toivoa, avoimuutta, mielentyyneyttä ja hyvää tahtoa, nämä ominaisuudet voivat vähitellen tulla yhä luontevammin mukaan myös päätöksiimme.

Ajatusjooga™ on suomalaista rajajoogaa. Sen perustavanlaatuisiin näkemyksiin kuuluu käsitys Ikuisesta Itsestä, korkeammasta Minästä. Harjoittamisen tarkoituksena on avartaa tajuntaa ja kehittää ihmisen ajattelua niin, että korkeamman Minän viisaus voi yhä paremmin ohjata sitä. Ajatusjoogan mantroissa harjoitetaan esimerkiksi järkevää ja johdonmukaista ajattelua sekä intuitiokykyä, jonka avulla ihminen tavoittelee oikeaa ja totuudenmukaista henkistä kokonaisnäkemystä.

Ajattelua voi tässä verrata järven pintaan. Ajatusjoogassa analysoiminen, arvioiminen ja erottaminen kuuluvat mentaalisen käyttövälineemme toimintaan, mutta ihminen on paljon tätä mielen kerrosta korkeampi ja syvempi kokonaisuus. Järven pinnan alapuolella on syvyyttä, ja samalla pinta voi heijastaa yläpuolellaan avautuvaa taivasta.

Vertaus auttaa ymmärtämään, miksi mentaaliseen työskentelyyn ei ole tarkoitus jäädä kiinni. Järven syvyydessä voi olla kokemuksia, tunteita, motiiveja ja muuta sisäistä ainesta, jota voimme vähitellen oppia tunnistamaan ja käsittelemään. Siellä voi olla arvokasta käyttökelpoista ainesta ja myös sellaista, jota on tarpeen ikään kuin ruopata ja puhdistaa. Tähän tarvitsemme analysointikykyä, arviointikykyä ja erottamiskykyä.

Samalla järven pinta voi tyyntyessään heijastaa taivasta. Samoin mieli voi hiljentyessään antaa tilaa intuitiolle ja korkeamman Minän viisaudelle. Ajattelun kyvyt ja intuitio voivat näin täydentää toisiaan. Tietoinen ajattelija oppii käyttämään mieltään työvälineenä ja myös tunnistamaan hetken, jolloin on aika kuunnella hiljaa.

Tämä tekee myös motiiveista kiinnostavia. Motiivi voi antaa toiminnalle energiaa, mutta ihmisen ei tarvitse antaa voimakkaimman motiivinsa yksin määrätä suuntaa. Henkinen itsenäisyys on taitoa tunnistaa omia impulssejaan, analysoida niitä tietoisesti ja valita, mitä niistä haluaa vahvistaa ja toteuttaa.

Motiivi kertoo, mikä minut saa toimimaan.

Erottamiskyky auttaa näkemään motiivin todellisen lähteen.

Korkeampi Minä antaa mahdollisuuden suunnata ajattelun, tunteen ja toiminnan viisaasti.

Luonteen jalostamisen myötä myös motiivimme muuttuvat. Voimme harjoittaa kykyämme kuunnella korkeamman Minän ohjausta ja jäsentää saamiamme oivalluksia tietoisen ajattelun avulla.

Kirjeopisto Vian perustajaopettaja Tyyne Matilainen opetti positiivisesta ja negatiivisesta elämänkaaresta. Elämässä tulee vastaan solmukohtia, joissa ajatuksemme, suhtautumistapamme ja päätöksemme voivat alkaa viedä elämäämme eri suuntaan. Joskus vasta vuosien päästä näemme, kuinka suuri merkitys jollakin pieneltäkin tuntuneella ratkaisulla oli.

Ajatellaan esimerkiksi loukkaantumista. Ihminen voi kantaa tapahtunutta mielessään pitkään, ja vähitellen katkeruus alkaa vaikuttaa hänen ajatuksiinsa, tunteisiinsa, ihmissuhteisiinsa ja uusiin päätöksiinsä. Toinen mahdollisuus on, että hän käsittelee kokemusta, pyrkii ymmärtämään sitä ja päättää pyytää ja antaa anteeksi. Vaikutus tulevaisuuteen voi muuttua ratkaisevasti.

Anteeksipyytäminen ja anteeksiantaminen voivat olla elämän solmukohta. Se vaatii joskus rohkeutta, sillä silloin joudumme tarkastelemaan omaa toimintaamme ja ottamaan siitä vastuuta. Aito anteeksipyyntö ja anteeksiantaminen voivat muuttaa tulevaisuuden suunnan.

Millainen maailma meillä olisikaan, jos ihmisillä olisi yhä enemmän kykyä sekä antaa että pyytää anteeksi? Tähän liittyy oleellisesti se, että ihminen hyväksyy myös itse saavansa anteeksi.

Positiivisen elämänkaaren valitseminen ei tarkoita sitä, että kaikki päätöksemme siitä lähtien olisivat miellyttäviä tai myöntäviä. Joskus rakentavin ratkaisu on selkeä rajan vetäminen, jostakin luopuminen tai päättäväinen ei. Erottamiskykyä tarvitaan juuri siihen, että osaamme nähdä, mikä ratkaisu palvelee kyseisessä tilanteessa hyvää ja henkistä kasvua. Puutarhurikin kasvattaa ja ravitsee, mutta hän myös karsii silloin, kun karsiminen palvelee kasvua.

Päätös tehdään aina nykyhetkessä, mutta sen vaikutukset suuntautuvat tulevaisuuteen. Päätän nyt jotain, ja jo minuutin kuluttua elämäni voi olla hieman erilainen. Toisinaan päätöksen seuraukset näkyvät huomenna, toisinaan vuoden päästä ja joskus vasta vuosikymmenien kuluttua.

Kun katsomme omaa elämäämme taaksepäin, saatamme tunnistaa tällaisia kohtia. Päätös lähteä opiskelemaan, aloittaa tai lopettaa ihmissuhde, muuttaa toiselle paikkakunnalle, pyytää anteeksi, tarttua johonkin mahdollisuuteen tai lähteä henkisen kasvun tielle ovat vaikuttaneet siihen, missä olemme tänään. Päätökset ovat muuttaneet paitsi ulkoista elämäntilannettamme myös sitä, millaiseksi olemme ihmisinä kasvaneet.

Vaikutukset eivät kuitenkaan pääty yksilöön. Valintamme vaikuttavat läheisiimme, yhteisöihimme, muihin elollisiin olentoihin ja ympäristöömme. Kun yksittäisten ihmisten päätökset yhdistyvät miljoonien muiden ihmisten, yhteisöjen, yritysten ja yhteiskuntien päätöksiin, ne ovat mukana rakentamassa myös maapallon tulevaisuutta.

Tästä näkökulmasta luonteen jalostaminen saa hyvin laajan merkityksen. Se ei ole vain henkilökohtainen henkisen kasvun projekti, jonka tavoitteena on oma hyvinvointimme tai mielenrauhamme. Luonteemme vaikuttaa päätöstemme laatuun, ja päätöksemme puolestaan vaikuttavat ympäröivään maailmaan.

Näin sisäisestä työstä tulee vastuunottoa kokonaisuudesta. Myötätunto elollisia kohtaan, rakkaus, rohkeus, toivo, avoimuus ja erottamiskyky voivat saada konkreettisen muodon siinä, mitä valitsemme tehdä.

Sadonkorjuussa katse suuntautuu luonnostaan menneeseen kasvukauteen. Mitä kylvimme, mikä kasvoi, mikä jäi kasvamatta ja mitä voimme oppia? Samalla hyvästä sadosta otetaan talteen siemeniä seuraavaa kasvukautta varten. Sadonkorjuussa menneisyys ja tulevaisuus kohtaavat.

Samalla tavalla voimme tarkastella omaa sisäistä kasvuamme. Tämän päivän elämässä näkyy jotakin aikaisemmista ajatuksistamme, ominaisuuksistamme, valinnoistamme ja päätöksistämme. Mikä on kasvanut hyvin? Mitä haluan edelleen vahvistaa? Missä tarvitaan uudenlaista ajatusta, päätöstä tai suuntaa?

Ehkä juuri tämä on yksi sisäisen työn arvokkaimmista hedelmistä: kyky tehdä vähitellen yhä viisaampia päätöksiä.

Kun itsetuntemuksemme lisääntyy, analysointikykymme kehittyy, arviointikykymme terävöityy ja erottamiskykymme vahvistuu, ja meillä on enemmän sisäisiä välineitä käytettävissämme elämän solmukohdissa. Samalla voimme opetella kuuntelemaan yhä herkemmin sitä korkeampaa viisautta, jonka Ajatusjoogassa™ ymmärrämme korkeamman Minän ohjaukseksi.

Syksyn sadonkorjuun keskellä voimme siksi katsoa sekä taaksepäin että pitkälle eteenpäin. Millaisia hedelmiä oma sisäinen työni tuottaa juuri nyt, ja millaisia siemeniä tämän päivän päätöksilläni kylvän tulevaisuuteen?

Kysymys ulottuu vielä omaa elämäämme pidemmälle: Mitä sellaista voin kylvää tänään, jonka sadosta voi aikanaan iloita joku toinen vielä kauan minun jälkeeni?

Valitse jokin elämässäsi ajankohtainen päätös. Se voi olla pieni arkinen valinta tai suurempi kysymys, jonka äärellä olet juuri nyt.

Varaa harjoitukselle rauhallinen hetki. Voit kirjoittaa ajatuksiasi paperille tai muistikirjaan, tallentaa niitä puhelimen äänimuistioon tai hahmotella niitä esimerkiksi ajatuskartaksi tai piirtää kuviksi.

Voit myös lähteä rauhalliselle kävelylle yhden kysymyksen kanssa ja kirjoittaa tärkeimmät havaintosi muistiin palattuasi.